27.10.2021
No niin, ei tämä flunssa luovuta vaikka vetäs pisto lapiollisen vuorokaudessa valkosibalaa ja sinkkiä, mutta ei myöskään sen takia herkistelytä enää yhtään. Nyt voimaa ja volumee suorituksiin.
Edellisestä blogista jäi vielä se mielenpäälle, että onhan tuo Scorpions tehny myös todella hyvää musaa 2000-luvun puolellakin. Kuunnelkaas 2007 ilmestynyt albumi Humanity-Hour I. On oikeasti hyvä albumi!
Mutta nyt tongitaan vähän “rässiä” – ja huom! Nyt ei kaadella roskiksia!
Tyylilajin nimihän on liian usein ja toistuvasti äännetty ja kirjoitettu väärin. Ei trash metal vaan thrash. Thrash on engelskaa ja tarkoittaa `piestä`tai `hakata`(kepillä, ruoskalla yms.) Ei siis “roskametallia”.
Speedin ja rässin raja, se se on hyvin häilyvä. Speed metal ja se kirjain hirviö New Wave of British Heavy Metal (NWOBHM) on luonnollisesti siellä tyylin taustalla. Tähän seokseen kun tällättiin hardcore punkin energisyyttä, rähinää ja nopeutta, niin kappas, johan rupes käskyä tulemaan ja Raija kylpemään.
Lähempänä ollaan myös perinteistä heavy metallia kuin melodisempaa speed metalia. Ja laulupuoli myös erottaa näitä selkeästi. Rässissä on matalampi ja agressiivisempi laulutyyli, ja myös tekstuuripuolella ollaan kantaanottavammalla linjalla ja aiheilla. Poliitiikka, sodat ja kaikenlaiset epäkohdat meinas vähän vitutella jannuja.
Kitaraosastolla myös on huomattavasti raskaammat ja aggresiivisemmat säröt, ja matalammat vireet. 1980-luvun alussa tätä alkoi ilmaantua Briteistä sekä Amerikoista.
San Franciscon Bay Areaa pidetään thrash metallin isona mekkana. Sieltähän tulee nimenomaan kolme The Big Four –orkasta: Metallica, Megadeth ja Slayer. Se neljäs on sitten itärannikolta ja Luigi-sedän ehdoton suursuosikki, Anthrax.
Enkä lähtis unohtelemaan Exodusta, Testamenttia, ja ketä meitä siinä nyt oli.
Kyllä se yhtä aikaa oli, täältä katottuna, sekä itä- ja länsirannikolla. Omasta mielestäni jopa Anthrax oli vakavasti ensimmäisten joukossa tätä tyylilajia hämmentämässä ja esimerkkiä antamassa. Biisin nimikin ensimmäiseltä albumilta kertonee aika paljon…
Kyllähän tuossa Metal Thrashing Madissa ollaan vielä sen NWOBHM:in meiningeissä, vaan kyllä siellä jo rässiäkin on.
Suosittelen erittäin lämpimästi lukemaan Scott Ianin elämänkerran "I'm the man - The story of Anthrax". Siellä seikkaillaan myös Metallican ensi askeleilla ja koko tyylilajin alkumetreillä.
Nämä vanhemmat “rässin” valtiomiehet ovat kyllä vaikuttajikseen maininneet joitain biisejä ja yhtyeitä. Aivan monesti on mainittu Queenin Stone Cold Crazy.
Tässä legendaarinen veto kun James pääsi vetämään tämän muistokonsertissa. Metallican jannut ovat kertoneet, että he kyynelehtivä tuollat lavan sivussa, että ei helvetissä ole todellista, meidän James on Queenin kanssa lautehilla.
1975 ilmestynyttä Black Sabbathin Symptom Of The Universea pidetään myös aikaisena vaikuttajana tyylilajiin.
Miten on tuo Stone noin kova? Huh huh, vieläkin!
Stonen levyt on kyllä niin hyvin soitettu, tuotettu ja äänitetty jo silloin, että ne on vielä tänäkin päivänä aivan täyttä tavaraa.
Stone kyllä vaatii ehkä kyllä ihan oman siivun tähän blogiin. Siinä kun on vielä semmonenkin kommervenkki, että Luigi-Setä jollain tasolla tuntee tuon Joutsenniemen Jannen, niin tiedä vaikka pienet haastikset tai kommentit saadaan aikaiseksi…
Useampikin vanhempi rässin valtiomies on nimennyt vaikuttajakseen Amebix-nimisen, monelle ei niin tutun, lempeätunnelmaisen yhtyeen. Tämä tyylilaji on enemmänki crust punkia, mutta tuollahan ne junttaavat sahakitarat jo on, ja tuo tollanen laulutyyli:
Hirmu määrä jää nimeämättä kovia ja merkittäviä thrash-yhtyeitä ja vaikuttajia. Teutonithrash Kreatoreineen ja Sodomeineen jää nyt käymättä, ja täällä härmässäkin oli vaikka mitä! Vielä 2000-luvulla “rässi” teki hienon uuden nousun, tuli Stam1naa, Mokomaa, Lost Societya…
Mut ko mie en jaksa enää kirjuttaa, s%&%na. Mulla on niin paljon tätä lensusmäidää vartalossa ja päässä, että ei pysy kuin toinen silmä auki. Arvatkaa minä reiän kautta ilmastointikin toimii tällä hetkellä?
Lukekaa hei se Scott Ianin kirja, siinä on kyllä tarinaa ja aivan loistavaa läppää!
Tässä vielä yksi Luigi-sedän ehdoton suosikki!
Välttäkää näitä v#¤%tun flunssia, pysykää terveinä!
We mosh,
have mercy!
- Luigi
26.04.2022
Tässä kohtaa alkaa tuo vappu rysähdellä niskaan, niin katotaas saadaanko tunnelmaa kohotettua hieman erikoisesti jopa musiikin teorian kautta.
Lue lisää13.04.2022
Tämä blogi ei otsikostaan huolimatta kerro tiibetiläisten tantramunkkien kulhohoidoista, vaan ihan jostain toisenlaisesta sooniseta, vähän ärhäkämmästä sielun ja mielen hoidosta.
Lue lisää30.03.2022
Vähän on nyt Luigilla ideat vähissä, niin laitan teille linkkejä ja vinkkejä taas tulemaan sellasista mitä ette nyt ihan välttis tiedä tai ole kuulleet.
Lue lisää17.03.2022
Automankassa soi nostalgisesti Pat Benatar, ja jäin siinä miettimään muita neitokaisia, jotka suhaili 80-luvulla hard rockin ja kuka minkäkin kimpussa.
Lue lisää14.02.2022
Niinkuin edellisessä blogissa mainitsin, en voi olla käymättä läpi myös kevyempää, mutta silti rokkaavaa vuotta 1983.
Lue lisää11.02.2022
Ei mahda olla todellistakaan juuri 1983 vuoden aikana ilmestyneet musiikilliset julkaisut. Jopa järjenvastaiselta tuntuva kattaus aivan klassikoiksi muodostuneita albumeita.
Lue lisää26.01.2022
Katsastus-elokuvasta lainatulla nerokkaalla, mutta lyhyellä tuskailulla jatkan siitä mihin viimeksi jäin.
Lue lisää12.01.2022
2000-luvun vaihteessa ilmaantui tämmönen termi, ehkä tunnetummin Scandinavian Action Rock. Muutamat ruotsalaiset bändit tartuttivat kyllä tyylinsä suotuisasti muutamiin naapureihinkin.
Lue lisää08.12.2021
Hou Hou! Luigi-setä toivottaa oikein napakkaa joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille obligatorisesti!
Lue lisää01.12.2021
Kyllä kuuluu tämä musiikkityyli vahvasti ainakin Luigi-sedän kasariuteen, ja selkeästi ansaitsee aivan ikioman sijansa.
Lue lisää23.11.2021
Juolahti tässä taasen mieleeni muutama kasarille haiskahtava yhtye ja musiikkinumero, eli laitetaas taas tämmönen linkit&vinkit -blogi taas tähän väliin.
Lue lisää10.11.2021
Rumpalistit ovat jääneet kyllä nyt turhan vähälle huomiolle. Puretaas nyt vähän Luigi-sedän tuskaa näiltä osin.
Lue lisää02.11.2021
Tilanne oli Luigi-sedän nuoruudessa kumminkin se, että Udo ja Accept oli bändeistä jossain vaiheessa ylivoimaisesti numero yksi.
Lue lisää20.10.2021
Luigistakaan ei ole tuossa vaiheessa vielä ollut edes ajatusta olemassa, kun viiksiniekka Rudolf Schenker jo polki pumppua pystyyn!
Lue lisää13.10.2021
Jos ei toimittajat näitä tyylilajeja keksi, niin muusikot sitten itse.
Lue lisää05.10.2021
Tää on nyt jatkoa edelliselle blogille ihan siitä syystä, että unohtu muutama hyvä linkkivinkki.
Lue lisää29.09.2021
Tällä kertaa tulee tällänen "Luigi-sedän linkkivinkit” -tyylinen ratkaisu. Pudottelen tähän kaikenlaisia linkkejä bändeihin, joita ette ehkä välttämättä ole kuulleet.
Lue lisää22.09.2021
Pari sanaa Senjutsusta (vielä sittenkin) ja sitten asiaan: Peer Günt! Jipii jipii!
Lue lisää14.09.2021
Uuden Iron Maidenin levyn kannessa Eddie touhuaa samuraina, mutta tiesitkö että samuraihommista ammennettiin jo Piece Of Mind-levyllä?
Lue lisää08.09.2021
Tänään käytämme Glenn Hughesia irrallisena ja kömpelönä kirjallisena siirtymätekniikkana ja viittauksena siihen mitä aiotaan käsitellä tällä kertaa.
Lue lisää01.09.2021
Edellisen blogin Sykestelyn johdosta tötöilin yhtenä iltana aasinsillalla ja törmäsin kuulokkeet päässä Scott Gorhamiin.
Lue lisää17.08.2021
Pysytellään vielä tämän kerran Texasissa, kun sinne kerran edellisessäkin blogissa eksyttiin. King's X – maybe famous, but never heard?
Lue lisää11.08.2021
Varmaan on nämä kaks agenttia jotain kaukaista sukua keskenään.
Lue lisää04.08.2021
Tämä blogi on luonnollisesti omistettu viime viikolla pois nukkuneelle kaikkien tuntemalle pitkäpartaiselle bassohahmolle.
Lue lisää28.07.2021
Onneksi eräs lukijani (näitä tosiaan lukee joku!) osasi kysäistä "sen jonkun japanilaisen bändin" perään, niin sieltähän se muistilokeroista kaivelemalla löytyi: Loudness!
Lue lisää21.07.2021
Jos tuntuu pieniltä kuviot täällä härmässä, niin ei ne isot ole tuollakaan Kaliforniassa. Anyways, hyvää syntymäpäivää Martinin Jimille!
Lue lisää16.06.2021
“Pitikö tuotakin mennä sorkkimaan”, “alkuperäinen on niin paljon parempi”, “olisivat nyt antaneet olla”, “mutta tämähän on parempi kuin alkuperäinen!”... jne. Loputon keskustelun ja kiistan aihe, ja jossain määrin ihan viihdyttävääkin ajanvietettä ja -kuluketta!
Lue lisää16.06.2021
Heti kun silmänsä saa auki, niin aivan samalla sekunnilla pyörähtää myös aivo-jukebox käyntiin. Se kun saattaa se soittolistaton beelsebubin aamuradio rajuimillaan olla jostain Ritva Oksasesta Arja Saijonmaan ruotsinkieliseen tuotantoon.
Lue lisää15.06.2021
Jäi tuosta ensimmäisestä blogista mielenpäälle pyörimään tollaset vähän rapsakammat autoilubiisit, niin sitäpähän myöten tuolta alitajunnasta paukahti tämmöinen Rainbow:n kipale albumilta Bent Out Of Shape.
Lue lisää28.03.2021
Musiikki-antropologi Luigi Benzini perkaa Kasarikeskiviikko-blogissa läpi nuoruutensa hevimpiä musiikkielämyksiä ja jakelee anekdootteja permanenttipäisistä sankareista sukkahousuissa. Uusi blogi julkaistaan joka keskiviikkona osoitteena www.muuntaja666.fi.
Lue lisää