24.08.2021
John Sykes, nimittäin. Jotenki aina jää sellanen maku, että niin harva edes tietää. Eli kuuluko tääkin jantteri nyt siihen “aliarvostettujen” ryhmään? En lähtis aliarvioimaan.
Sykeshän hyppäsi kasarin alussa tietoisuuteen Thin Lizzyn Phil Lynnotin kautta.
Sykes soitti Tygers of Pang Tang -nimisessä orkassa, ja jäi sitä kautta nalkkiin levyllisen verran kyseiselle levy-yhtiölle. Manageriltaan oli sitten kysynyt, että jos hän raapustelisi jonkun soolo homman nippuun, niin etä sä viittisitsä kysyä lähtisikö Lynnott hankkeeseen mukaan. (Koska Sykes oli järjetön Thin Lizzy -fani.)
Ja Lynnotthan suureksi yllätykseksi lähti, ja toi vielä rumpali Downeyn ja kiipparisti Whartonin mukanaan. Ja tässähän seuraavassa sävelteoksessahan laulaa vielä Lynnot, ja videon kanssa. Melkoista! Kato vaikka:
No tästähän seurasi luonnollisesti se, että Lynnot otti Sykesin Thin Lizzyyn, kun huomasi armoitetut kitaristin ja biisinkirjoittajan taidot. (Semminkin kun Sykes ei päässyt jatkoon oltuaan sitä ennen ehdolla Randy Rhoadsinkin pumppuun.)
Tekivät sitten porukassa Lizzyn viimeiseksi jääneen, ehkä kaikista raskassävyisimmän albumin Thunder & Lightning.
Rundit tietenkin siihen kylkeen ja mitä näitä on. On muuten todella hyvä albumi:
No sitten tämä ykspähän Herra 47, eli D. Coverdale äkkäsi Sykesin kitaristi taidot, ja vonkusi virtuuosin Whitesnakeen vuonna 1985. Eli juuri kun suunnitelmat Amerikan valloittamiseksi alkoivat.
Ukot alkoivat samantien kirjoittaa Whitesnaken suurinta menestysalbumia 1987. Ja kirjoittivatkin. Samalla alkoi myös senpäivänen kalabaliikki. Rummut kun saatiin äänitettyä, rumpali sai potkut. Bassot äänitettiin, ja basistille kans fudut.
Sykes alkoi jo aavistella, että minkähänlainen homma? Jotta tointaneekohan soittaa omia osuuksiaan loppuun ensinkään… Soitti kumminkin, koska halusi tehdä niin, kun kuitenkin oli kirjoittamassa biisejä.
Prosessiin liittyi kumminkin kaikenlaista, ihan takaa-ajo kohtauksia autolla Coverdalen kanssa ja senniinmoista studiossa riehumista, ennenkuin kitarat oli purkissa. Mutta tulipa siitä sitten silti legendaarinen ja menestynein Whitesnake-levy, vaikka ei ehkä tämä herra David Kavaljeeri managereineen toiminut taas niinkuin oli pelikirjaan piirrelty. Mutta ko. levyllä, jos millä, kuulee tuon soittotaidon ja riffien kirjoitustaidon lahjan.
(Coverdalehan on myöhemmin sanonut että hän sävelteli kitaralla nippuun nuo biisit, johon Sykes on tuumannut että sillä jätkällä hyvä jos oma peenis pysyy omissa käsissä.)
Tämän seikkailun jälkeen Sykes perusti niinkin nimettömän rumpalin kuin Cozy Powellin kanssa Blue Murder -merkkisen yhtyeen. Sen 1989 ilmestynyttä debyyttiä kantsii kuunnella ehkä vähän sillä korvalla, että oliko hieman noissa biiseissä jopa tarkoitusta Whitesnaken seuraavalle albumille, jos herra olisi jäänyt bändiin…
Tämmöstä Sykestelyä tällä kertaa.
Have Mercy!
- Luigi
26.04.2022
Tässä kohtaa alkaa tuo vappu rysähdellä niskaan, niin katotaas saadaanko tunnelmaa kohotettua hieman erikoisesti jopa musiikin teorian kautta.
Lue lisää13.04.2022
Tämä blogi ei otsikostaan huolimatta kerro tiibetiläisten tantramunkkien kulhohoidoista, vaan ihan jostain toisenlaisesta sooniseta, vähän ärhäkämmästä sielun ja mielen hoidosta.
Lue lisää30.03.2022
Vähän on nyt Luigilla ideat vähissä, niin laitan teille linkkejä ja vinkkejä taas tulemaan sellasista mitä ette nyt ihan välttis tiedä tai ole kuulleet.
Lue lisää17.03.2022
Automankassa soi nostalgisesti Pat Benatar, ja jäin siinä miettimään muita neitokaisia, jotka suhaili 80-luvulla hard rockin ja kuka minkäkin kimpussa.
Lue lisää14.02.2022
Niinkuin edellisessä blogissa mainitsin, en voi olla käymättä läpi myös kevyempää, mutta silti rokkaavaa vuotta 1983.
Lue lisää11.02.2022
Ei mahda olla todellistakaan juuri 1983 vuoden aikana ilmestyneet musiikilliset julkaisut. Jopa järjenvastaiselta tuntuva kattaus aivan klassikoiksi muodostuneita albumeita.
Lue lisää26.01.2022
Katsastus-elokuvasta lainatulla nerokkaalla, mutta lyhyellä tuskailulla jatkan siitä mihin viimeksi jäin.
Lue lisää12.01.2022
2000-luvun vaihteessa ilmaantui tämmönen termi, ehkä tunnetummin Scandinavian Action Rock. Muutamat ruotsalaiset bändit tartuttivat kyllä tyylinsä suotuisasti muutamiin naapureihinkin.
Lue lisää08.12.2021
Hou Hou! Luigi-setä toivottaa oikein napakkaa joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille obligatorisesti!
Lue lisää01.12.2021
Kyllä kuuluu tämä musiikkityyli vahvasti ainakin Luigi-sedän kasariuteen, ja selkeästi ansaitsee aivan ikioman sijansa.
Lue lisää23.11.2021
Juolahti tässä taasen mieleeni muutama kasarille haiskahtava yhtye ja musiikkinumero, eli laitetaas taas tämmönen linkit&vinkit -blogi taas tähän väliin.
Lue lisää10.11.2021
Rumpalistit ovat jääneet kyllä nyt turhan vähälle huomiolle. Puretaas nyt vähän Luigi-sedän tuskaa näiltä osin.
Lue lisää02.11.2021
Tilanne oli Luigi-sedän nuoruudessa kumminkin se, että Udo ja Accept oli bändeistä jossain vaiheessa ylivoimaisesti numero yksi.
Lue lisää27.10.2021
Thrash on engelskaa ja tarkoittaa `piestä` tai `hakata` (kepillä, ruoskalla yms.) Ei siis “roskametallia”.
Lue lisää20.10.2021
Luigistakaan ei ole tuossa vaiheessa vielä ollut edes ajatusta olemassa, kun viiksiniekka Rudolf Schenker jo polki pumppua pystyyn!
Lue lisää13.10.2021
Jos ei toimittajat näitä tyylilajeja keksi, niin muusikot sitten itse.
Lue lisää05.10.2021
Tää on nyt jatkoa edelliselle blogille ihan siitä syystä, että unohtu muutama hyvä linkkivinkki.
Lue lisää29.09.2021
Tällä kertaa tulee tällänen "Luigi-sedän linkkivinkit” -tyylinen ratkaisu. Pudottelen tähän kaikenlaisia linkkejä bändeihin, joita ette ehkä välttämättä ole kuulleet.
Lue lisää22.09.2021
Pari sanaa Senjutsusta (vielä sittenkin) ja sitten asiaan: Peer Günt! Jipii jipii!
Lue lisää14.09.2021
Uuden Iron Maidenin levyn kannessa Eddie touhuaa samuraina, mutta tiesitkö että samuraihommista ammennettiin jo Piece Of Mind-levyllä?
Lue lisää08.09.2021
Tänään käytämme Glenn Hughesia irrallisena ja kömpelönä kirjallisena siirtymätekniikkana ja viittauksena siihen mitä aiotaan käsitellä tällä kertaa.
Lue lisää01.09.2021
Edellisen blogin Sykestelyn johdosta tötöilin yhtenä iltana aasinsillalla ja törmäsin kuulokkeet päässä Scott Gorhamiin.
Lue lisää17.08.2021
Pysytellään vielä tämän kerran Texasissa, kun sinne kerran edellisessäkin blogissa eksyttiin. King's X – maybe famous, but never heard?
Lue lisää11.08.2021
Varmaan on nämä kaks agenttia jotain kaukaista sukua keskenään.
Lue lisää04.08.2021
Tämä blogi on luonnollisesti omistettu viime viikolla pois nukkuneelle kaikkien tuntemalle pitkäpartaiselle bassohahmolle.
Lue lisää28.07.2021
Onneksi eräs lukijani (näitä tosiaan lukee joku!) osasi kysäistä "sen jonkun japanilaisen bändin" perään, niin sieltähän se muistilokeroista kaivelemalla löytyi: Loudness!
Lue lisää21.07.2021
Jos tuntuu pieniltä kuviot täällä härmässä, niin ei ne isot ole tuollakaan Kaliforniassa. Anyways, hyvää syntymäpäivää Martinin Jimille!
Lue lisää16.06.2021
“Pitikö tuotakin mennä sorkkimaan”, “alkuperäinen on niin paljon parempi”, “olisivat nyt antaneet olla”, “mutta tämähän on parempi kuin alkuperäinen!”... jne. Loputon keskustelun ja kiistan aihe, ja jossain määrin ihan viihdyttävääkin ajanvietettä ja -kuluketta!
Lue lisää16.06.2021
Heti kun silmänsä saa auki, niin aivan samalla sekunnilla pyörähtää myös aivo-jukebox käyntiin. Se kun saattaa se soittolistaton beelsebubin aamuradio rajuimillaan olla jostain Ritva Oksasesta Arja Saijonmaan ruotsinkieliseen tuotantoon.
Lue lisää15.06.2021
Jäi tuosta ensimmäisestä blogista mielenpäälle pyörimään tollaset vähän rapsakammat autoilubiisit, niin sitäpähän myöten tuolta alitajunnasta paukahti tämmöinen Rainbow:n kipale albumilta Bent Out Of Shape.
Lue lisää28.03.2021
Musiikki-antropologi Luigi Benzini perkaa Kasarikeskiviikko-blogissa läpi nuoruutensa hevimpiä musiikkielämyksiä ja jakelee anekdootteja permanenttipäisistä sankareista sukkahousuissa. Uusi blogi julkaistaan joka keskiviikkona osoitteena www.muuntaja666.fi.
Lue lisää