04.08.2021

Pölyisiä kukkuloita, Dusty Hill!

Tämä blogi on luonnollisesti omistettu viime viikolla pois nukkuneelle kaikkien tuntemalle
pitkäpartaiselle bassohahmolle. Heviä tai ei.

That little ol´band from Texas, on yhtä kaikkien aikojen alataajuuksien erikoisasiamiestä pienempi.

ZZ Top lähti kiertueelle corona- rajoitusten helpottaessa, ja Dusty pystyi hoitamaan pari ensimmäistä keikkaa, mutta oli sanonut että hän lähtee tarkistuttamaan lonkkansa kunnon, mikä oli vaivannut vuosien ajan. Myös olkapää oli kipuillut vuosia. Himaan lähtiessään oli tuumaillut Gibbonsille, että käy vaan tsekkauttamassa että milloin pääse takaisin. Ottakaa siksi aikaa teknikkomme Mr. Elwood tuuraamaan. Gibbons oli tuumannu että jos näin toivot, näin tehdään.

Määrittelemättömästä syystä nukkumaan mentyään Hill ei kumminkaan enää aamulla herännyt. Billy Gibbons tuumaili, että harva sitä nyt lonkkakipuun kumminkaan menehtyy...

Dusty hillin toiveesta, jopa määräyksestä, homma kuitenkin siis jatkuu.

 

Gibbons hieman haastattelussaan naureskeli tätä mainittua tuuraajaa, kitarateknikko Elwood Fransicia, että kun hän on ollut kitarateknikkona 30 vuotta, ja aina ollut “clean-shaven young fellow”, niin nyt lockdownin aikana hän oli kasvattanut samanlaisen ruuhkaparran kuin eturivin hiippareilla.

Eli perehtymätön potilas tuskin huomaa taas että onkin eri ukko muuramassa alataajuksia.

Kysyttäessä Gibbonsilta että miten nopeilla treeneillä Mr. Elwood saatiin kehiin, vastaus oli: "30 minuuttia kahvipöydän ääressä".

Jopa Gibbons oli hieman pyöritelly silmiään, että mites tämä onkin näin hallussa. Elwood siihen, että ootko huomannu että hän on seisonu 30 vuotta tuolla lavan sivussa. Kyllä nää rallit pikku hiljaa rupee muistamaan!

Kiertueen ainakin tekevät loppuun, ja jotain ovat äänitelleetkin. Dusty oli määrännyt että show must go on! 

En nyt tiedä kuuluuko ZZ Top tämmöseen “kasarihevi-blogiin”, mutta enpä kysele keltään kun ei tarvii. Siitä mukavaa ja vapauttavaa tämä blogistin hommailu on, että ei tartte kenenkään mielipiteitä lukea.

No kumminkin. Hirmu tärkeä boogieyhtye on Luigille tämä yhtye. Olisiko se alkanu luonnollisesti teini-ikäisenä siitä Eliminatorista, mutta nyttemmin sittemmin ja myöhemmin taidan jo osata kaikki levyt melko ulkoa, että ei sen tärkeämpi ja pidetty orkesteri tässä taloudessa :D

En jaksa tästä nyt enempiä länkytellä, on vähän sellanen aihe.

Ja minkäs teet. Nää ukit alkaa olla jo sen ikäisiä, että tätähän tämä nyt on!

Pari linkkiä luonnollisesti.

Tsekatkaas tästä, kohdasta 1.30 minuuttia karvanaamojen movesit, ihan rautaa:
 

 

Ja tästä hirmu kova blues-slovari:

 

 

Ja jos jollain rumpulilla jää korva kiinni tuohon slovarin rumpujen soittoon, niin ei ole Frank Beard pannukuskina, vaan on Gregg Bissonette, mm. David Lee Rothin ja Steve Vain taustalta tuttu jannu. On kova seppä...

Ens kerralla tulee lisää Texasii, nyt kun kerran näihin hommiin päästiin.

Niin, totta: tästä bändistähän tämä minun blogien loppulausahdukseni tietenkin tulee…

Have Mercy!

-Luigi

 

Kasarikeskiviikko-blogi

Musiikki-antropologi Luigi Benzini perkaa Muuntaja666:n Kasarikeskiviikko-blogissa läpi nuoruutensa hevimpiä musiikkielämyksiä ja jakelee anekdootteja permanenttipäisistä sankareista sukkahousuissa. Uusi blogi julkaistaan joka keskiviikkona osoitteena www.muuntaja666.fi.