11.02.2022
Palataas kasari hommiin taas välillä.
Joku aika sitten silmäilin tuossa erästä musiikki aviisia ja vallan hätkähdyin miltei pyörtymällä, että ei mahda olla todellistakaan juuri 1983 vuoden aikana ilmestyneet musiikilliset julkaisut. Jopa järjenvastaiselta tuntuva kattaus aivan klassikoiksi muodostuneita albumeita, debyyttejä, ja muita aivan älyttömän hyviä julkaisuja, aivan kaiken maailman genret kolisten.
Luigi-sedälle juuri tämä ajanjakso 1983-1986 oli sitä aikaa kun tuntui, että ei massit ja minkään sortimentin napalmit riitä tämän järkyttävän materiaalimäärän haalimiseksi, ei edes tyhjin c-kasetein. Saati että tämmöinen nivaska olisi ollut varaa hankkia vinyyleinä. Ei iän kuuna päivänä.
Joitakin julkaisuja on silti edelleenkin tallella alkuperäisenä hirmu nivaska, ja voi varjele sitä kopioitujen c-kasettienkin määrää. On kyllä melko nastaa tajuta, että sitä on juuri herkimpään ja vastaanottavaisinpaan nuoristolaisaikaan ollut ensikuulemassa näitä!
Eihän sitä kyllä siihen aikaan ehkä tajunnutkaan mistä oli kysymys. Tajuttoman hyvää musaa oli vaan koko ajan joka puolella. Varmaan sitä vaan kelaili ja pörräili, että tämmöstähän tämä nyt on.
Nykyisin hyvä jos kolme timanttista julkaisua tulee kahteen vuoteen, vaikka tarjonnan määrä on potenssiin höpstsiljoona verrattuna vaikka tähän vuoteen -83.
Voi vanhat hyvät ajat, ja huonot uudet ajat.
Noh, listataas vähän tätä mahtavuutta, ja linkkejä tällään luonnollisesti joistakin kylkiäisiksi.
Aloitetaan vaikka hevanderista ja debyyteistä.
Slayerilta ilmestyi ensimmäinen albumi Show No Mercy. Anthraxilta Fistful Of metal (jossa lienee ehkä torspoin levynkansi ikinä). Los Angelesin skede-hc-punkkareilta Suicidal Tendenciesiltä ilmestyi debyytti. Ratt samoilta nurkilta julkaisi ekansa. Queensryche julkaisi ensimmäisen ep-levynsä. Rainbow'sta tuttu Graham Bonnet perusti Losissa Alcatrazz-nimisen yhtyeen, jossa kitaraa soitti ja Bonnetin kanssa biisejä kynäili Yngwie Malmsteen parin albumin verran.
Viimeksi mainittu orkkahan oli ponnahduslauta Ynkän tulevalle soolouralle. Yngwien ensimmäinen soolo Rising Force ilmestyi heti 1984. Ja tähän on kuulkaas heti tällättävä linkki. Nuori ja hoikka Ynkkä tiluttaa niin perk…
Tiedättekös kuka toinen kitaristisuurus soitti Ynkän jälkeen Alcatrazissa kolmannen albumin? Hänhän oli Steve Vai! Melko kelvolliset keihästäjät on siis Grahamilla ollut bändissään.
Entäs kun Panteraltakin ilmestyi debyytti. On hieman erilaista ilmaisua kuin mihin sitten Cowboys From Hellista eteenpäin totuttiin... :)
En laita linkkiä, tyypätkää itse jos haluatte. Metal Magic on albumin nimi. Tässä on myös joku istunu pelisilmän päällä, kun kantta on suunniteltu, huh huh…
Niin ja hei kuulkaas. Metallican Kill ´Em All ilmestyi. Tämän levyn sain viinyylinä naapurin hc-punkkarilta aivan ilmaseks. Oli hänen makuunsa kummallista ja löysää. Ja minä poika tykkäsin aivan sekopäisesti.
Biologian kirjaan silloin seitsemäsluokkalaisena luonnollisesti tussasin uuden lempiyhtyeeni Metallican logon. Jätkän perkeleet ilkkuivat ja kiusasivat välitunnilla, että onpa typerä bändin nimi, itekkö keksit kun on niin huono? Minä, vaikka olin niin pieni ja laiha, ettei ollut kuin yksi kainalo, puin nyrkkiä ja mesoin, että nyt jos ette lähe, niin aattoa ette nää, ei jää perkele jäljelle kuin pyhäkengät ja ominaistuoksu, tästä bändistä vielä kuulette, pölyhousut!
Kolme vuotta myöhemmin joka toisen farkkuliivin selkää koristi Metallican Master of Puppets -selkälippu. Mitäpä veikkaatte muistinko mainita? Voi että, ja miten useasti, ja vielä ihan näihin päiviin asti tulee sanomista jos kohdalle sattuu!
Tämä biisi varsinkin oli ehkä kovinta ja samalla ehkä oudointa & tiukinta mitä olin siihen asti kuullut. Kyllä rupes kivekset laskeutumaan!
No niin. Ketäs muita meitä siinä oli levyineen -83...
Thin Lizzy hommat kolahteli Luigi-sedälle muutama vuosi tästä myöhemmin, mutta todella pysyvästi sitten kolahtelikin. Tällä albumilla se lähti sfääreihin, ja tämä oli se biisi. Vähän omituinen koko biisi, mutta vieläkin yhtä kummallisen maaginen…
Mitäs sanotte? Melekonen vuosi, vai mitenkä?
Mutta mitä vielä! Seuraavassa blogissa käyn kyllä läpi sen kevyemmän osastonkin vuodelta -83. Ei sitä nyt yksinkertaisesti voi vaan sivuuttaa, vaikka kuinka teitä siellä he-vityttäis. Sori siitä.
Tähän loppuun vielä yksi linkki -83 ilmestyneeltä albumilta The Eleventh Hour.
Seuraavaan palaveriin.
Have Mercy!
-Luigi
26.04.2022
Tässä kohtaa alkaa tuo vappu rysähdellä niskaan, niin katotaas saadaanko tunnelmaa kohotettua hieman erikoisesti jopa musiikin teorian kautta.
Lue lisää13.04.2022
Tämä blogi ei otsikostaan huolimatta kerro tiibetiläisten tantramunkkien kulhohoidoista, vaan ihan jostain toisenlaisesta sooniseta, vähän ärhäkämmästä sielun ja mielen hoidosta.
Lue lisää30.03.2022
Vähän on nyt Luigilla ideat vähissä, niin laitan teille linkkejä ja vinkkejä taas tulemaan sellasista mitä ette nyt ihan välttis tiedä tai ole kuulleet.
Lue lisää17.03.2022
Automankassa soi nostalgisesti Pat Benatar, ja jäin siinä miettimään muita neitokaisia, jotka suhaili 80-luvulla hard rockin ja kuka minkäkin kimpussa.
Lue lisää14.02.2022
Niinkuin edellisessä blogissa mainitsin, en voi olla käymättä läpi myös kevyempää, mutta silti rokkaavaa vuotta 1983.
Lue lisää26.01.2022
Katsastus-elokuvasta lainatulla nerokkaalla, mutta lyhyellä tuskailulla jatkan siitä mihin viimeksi jäin.
Lue lisää12.01.2022
2000-luvun vaihteessa ilmaantui tämmönen termi, ehkä tunnetummin Scandinavian Action Rock. Muutamat ruotsalaiset bändit tartuttivat kyllä tyylinsä suotuisasti muutamiin naapureihinkin.
Lue lisää08.12.2021
Hou Hou! Luigi-setä toivottaa oikein napakkaa joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille obligatorisesti!
Lue lisää01.12.2021
Kyllä kuuluu tämä musiikkityyli vahvasti ainakin Luigi-sedän kasariuteen, ja selkeästi ansaitsee aivan ikioman sijansa.
Lue lisää23.11.2021
Juolahti tässä taasen mieleeni muutama kasarille haiskahtava yhtye ja musiikkinumero, eli laitetaas taas tämmönen linkit&vinkit -blogi taas tähän väliin.
Lue lisää10.11.2021
Rumpalistit ovat jääneet kyllä nyt turhan vähälle huomiolle. Puretaas nyt vähän Luigi-sedän tuskaa näiltä osin.
Lue lisää02.11.2021
Tilanne oli Luigi-sedän nuoruudessa kumminkin se, että Udo ja Accept oli bändeistä jossain vaiheessa ylivoimaisesti numero yksi.
Lue lisää27.10.2021
Thrash on engelskaa ja tarkoittaa `piestä` tai `hakata` (kepillä, ruoskalla yms.) Ei siis “roskametallia”.
Lue lisää20.10.2021
Luigistakaan ei ole tuossa vaiheessa vielä ollut edes ajatusta olemassa, kun viiksiniekka Rudolf Schenker jo polki pumppua pystyyn!
Lue lisää13.10.2021
Jos ei toimittajat näitä tyylilajeja keksi, niin muusikot sitten itse.
Lue lisää05.10.2021
Tää on nyt jatkoa edelliselle blogille ihan siitä syystä, että unohtu muutama hyvä linkkivinkki.
Lue lisää29.09.2021
Tällä kertaa tulee tällänen "Luigi-sedän linkkivinkit” -tyylinen ratkaisu. Pudottelen tähän kaikenlaisia linkkejä bändeihin, joita ette ehkä välttämättä ole kuulleet.
Lue lisää22.09.2021
Pari sanaa Senjutsusta (vielä sittenkin) ja sitten asiaan: Peer Günt! Jipii jipii!
Lue lisää14.09.2021
Uuden Iron Maidenin levyn kannessa Eddie touhuaa samuraina, mutta tiesitkö että samuraihommista ammennettiin jo Piece Of Mind-levyllä?
Lue lisää08.09.2021
Tänään käytämme Glenn Hughesia irrallisena ja kömpelönä kirjallisena siirtymätekniikkana ja viittauksena siihen mitä aiotaan käsitellä tällä kertaa.
Lue lisää01.09.2021
Edellisen blogin Sykestelyn johdosta tötöilin yhtenä iltana aasinsillalla ja törmäsin kuulokkeet päässä Scott Gorhamiin.
Lue lisää17.08.2021
Pysytellään vielä tämän kerran Texasissa, kun sinne kerran edellisessäkin blogissa eksyttiin. King's X – maybe famous, but never heard?
Lue lisää11.08.2021
Varmaan on nämä kaks agenttia jotain kaukaista sukua keskenään.
Lue lisää04.08.2021
Tämä blogi on luonnollisesti omistettu viime viikolla pois nukkuneelle kaikkien tuntemalle pitkäpartaiselle bassohahmolle.
Lue lisää28.07.2021
Onneksi eräs lukijani (näitä tosiaan lukee joku!) osasi kysäistä "sen jonkun japanilaisen bändin" perään, niin sieltähän se muistilokeroista kaivelemalla löytyi: Loudness!
Lue lisää21.07.2021
Jos tuntuu pieniltä kuviot täällä härmässä, niin ei ne isot ole tuollakaan Kaliforniassa. Anyways, hyvää syntymäpäivää Martinin Jimille!
Lue lisää16.06.2021
“Pitikö tuotakin mennä sorkkimaan”, “alkuperäinen on niin paljon parempi”, “olisivat nyt antaneet olla”, “mutta tämähän on parempi kuin alkuperäinen!”... jne. Loputon keskustelun ja kiistan aihe, ja jossain määrin ihan viihdyttävääkin ajanvietettä ja -kuluketta!
Lue lisää16.06.2021
Heti kun silmänsä saa auki, niin aivan samalla sekunnilla pyörähtää myös aivo-jukebox käyntiin. Se kun saattaa se soittolistaton beelsebubin aamuradio rajuimillaan olla jostain Ritva Oksasesta Arja Saijonmaan ruotsinkieliseen tuotantoon.
Lue lisää15.06.2021
Jäi tuosta ensimmäisestä blogista mielenpäälle pyörimään tollaset vähän rapsakammat autoilubiisit, niin sitäpähän myöten tuolta alitajunnasta paukahti tämmöinen Rainbow:n kipale albumilta Bent Out Of Shape.
Lue lisää28.03.2021
Musiikki-antropologi Luigi Benzini perkaa Kasarikeskiviikko-blogissa läpi nuoruutensa hevimpiä musiikkielämyksiä ja jakelee anekdootteja permanenttipäisistä sankareista sukkahousuissa. Uusi blogi julkaistaan joka keskiviikkona osoitteena www.muuntaja666.fi.
Lue lisää